Parateologia

Blogin otsikko on Matteuksen evankeliumista:

Jos ateenalaiset pakanat olivat Jumalan sukua, niin miksi eivät olisi ateistit ja kaikki ei-kristityt?

Apostoli Paavali astui keskelle Areiopagia ja piti puheen Ateenan viisaille.

Ote: ”että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Sillä hänessä elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan. Koska me siis olemme Jumalan sukua…”

Hetkinen, mitä ihmettä apostoli kertoo pakanoille? Hän sanoo, että he ovat Jumalan sukua ja että Jumala ei ole kaukana heistä ja että Ateenan pakanat elävät ja liikkuvat Luojassa.

”Mitä kauheuksia apostoli on mennyt puhumaan?” saattaa tässä kohtaa huudahtaa harras konservatiivikristitty. ”Paavali opettaa vastoin kristinoppia! Jumala pysyy kaukana syntisistä ja eivätkä pakanat voi olla samaa sukua kuin me, pelastetut ja uudestisyntyneet.”

Kristillisyydellä on ongelma, josta se ei halua keskustella. Totuuden kertomisesta, jossa ei ole ikuista kadotusta, se jäisi tyhjän päälle, ja mikä pahinta, sillä ei ole antaa tilalle korvaavaa oppia. Näin siksi, että uskonoppi on kiveen hakattuja dogmeja ja jos yksi dogmi kaatuu, domino-efekti kaataa muutkin kivitaulut pirstaleiksi.

Veri on vettä sakeampaa, kerrotaan. Löytyisikö leirin ulkopuolelta etsijän polku sanoista: ”hän teki koko ihmisten kansan yhdestä verestä”?

Entä kuka keksi ikuisen kadotuksen ja teki tosi ikävän tempun, jossa Jumalasta on tehty sukuaan ikuiseen kadotukseen ajava hirviö?

Aloitetaanko Lutherista, Augustinus… helluntailaiset, räsäsläiset…?

Tunnistaako kristillisyys kirkkauden Herran vähimmät?

Kansojen tuomiossa Kristus on vieras, ulkopuolinen, muukalainen, niin oikeamielisille (vanhurskaille) kuin väärämielisille.

”Silloin oikeamieliset vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua. Tai janoisena ja juotimme? Tai alastomana ja vaatetimme? Sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?'”

Sama kysymys väärämielisille ja heiltä sama vastaus.

Oikeamieliset ilmeisesti toimivat, niin kuin Jeesus opastaa, miten ennen tuomiopäivää olisi hyvä toimia:

”Ja jos joku juottaa yhden näistä pienimmistä maljallisella kylmää vettä, opetuslapsen nimessä, niin varmasti sanon teille, ettei hän menetä palkkaansa.”

Kansojen tuomiossa yhdistyy loogisesti ”maljallisen kylmää vettä” sisältämä opetus: ”minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä pienimmistä…”

Kansojen tuomion vähimmät liittyvät kontekstiin, joka tiivistyy Matteus 10:40:42.

Onneksi ei näyttäisi tarvitsevan tunnistaa kirkkauden Herraa periäkseen valtakunnan. Tärkeintä on tehdä lähimmäiselle, miten toivoisi itselleen tehtävän vieraana, muukalaisena, outona, toisuskoisena.

Maallista valtakuntaa voi rauhallisin mielin odottaa, mikäli kristittynä ottaa huomioon liberaaliksi kutsutun kansakirkon opetuksen, josta ensimmäiseksi tulee mieleen piispa Mari Leppänen.

Sivistyneillä ateisteilla näyttää monesti olevan sisään rakennettuna lähimmäisen kunnioittaminen ja auttaminen hädän keskellä. Lähinnä uskonnolliset ääriliikkeet polkevat jalkoihinsa ihmisyyden, jolloin valikoidaan autettavat. Ikävästi tulee mieleen lestadiolaisuus julmine karttamissääntöineen sekä Jehovan todistajat.

Poliittisilla liikkeillä on myös peiliin katsomisen paikka, etenkin jos on niissä kristittynä. Ei ole järkevää tulla osalliseksi muiden synteihin.

Väärämielisiä kutsutaan kansojen tuomiossa vuohiksi. Vuohi on reviiriaggressiivinen laumaeläin.

Kuvaako vuohi kollektiivista syntiä, harhaan menoa, vaikka omasta mielestään osuu maaliin?

Woke on Trumpille ja hänen MAGA-sotajoukoilleen kirosana. Woke liitetään yleisesti vasemmistolaisuuteen ja etenkin radikaaliin vasemmistolaisuuteen, mitä amerikkalainen pilapiirros kuvaa osuvasti .

Suomessa woke on kirosana etenkin perussuomalaisille sekä heidän ideologiansa pyhittäneille kristillisdemokraateille.

Kun woke on kirosana, se on kirosana Uuden testamentin evankeliumille.

Jos on Jeesuksen seuraaja, on woke, kuten seurattu.

Woke-vasemmistolaisen ei tarvitse uskoa Raamattuun tai Jumalaan, mutta hän tekee taivasten kuningaskunnan tekoja.

Oikeamielisten, ei vanhurskaiden, palkka on suuri, kansojen tuomio, Matteus 25.

Ovatko anti-wokettajat anti-kristillisiä?

Sen sijaan avioliiton ulkopuolinen seksisuhde on synti, mikäli on juutalaisuuden kautta sidottu Mooseksen lakiin eikä halua siitä luopua kääntymällä kristityksi.

Mooseksen laki koskee vain niitä, jotka erämaassa sitoutuivat lakiin ja jotka ovat lakiin sitoutuneiden perillisiä. Se ei ole koskaan koskenut pakanoita.

Kristillisyys katkaisi kaikki siteet Mooseksen lakiin, vapautti kahleista, joita kukaan ei pystynyt katkomaan, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Sekulaari länsimaalainen humanismi on toiminut kristillisesti, kuten Suomessa työnväenliike, joka on tehnyt kristillisiä tekoja, vaikka vierastaa syvästi kristillistä sanastoa.

Mooseksen lain alaisuuteen ajautunut kristillisyys syyttää länsimaista liberalismia Raamatun vastaiseksi, vaikka se tosiasiallisesti toimii ja puhuu samoin kuin islam. Siksi humanismi on evankelikaalisuudessa lähinnä kirosana.

Luterilainen kirkko on onnistuneesti maallistunut säilyttäen kansankirkkona kristillisen idean, joka on alisteinen ainoastaan esivallalle ja toteuttaa sen tahtoa, kuten vihkimällä tasa-arvoiseen avioliittoon ja kulkemalla vähemmistöjen rinnalla Pridessä.

Apostoli Pietari: ”Jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika.”

Kristitty on muukalainen synnyinmaassaan. Tähän maalliseen, vuosituhantiseen muukalaisuuteen Jeesus viittaa aikakauden päättymispuheessaan.

Jakeita lukiessa on syytä pitää mielessä, että kirkkoraamatussa kerrotaan vanhurskaista eikä oikeamielisistä, kuten alkuteksteissä. Lisäksi kreikan kseno on käännetty hämäävästi oudoksi. Kseno tarkoittaa vierasta, muukalaista, siten uhkaa nationalismille ja kunkin uskonnolliselle identiteetille.

Matteus 25:31 Ja kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkauden valtaistuimelle.
25:32 Ja hänen eteensä kokoontuvat kaikki kansat, ja hän erottaa ne toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
25:33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
25:34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
25:35 Sillä minun oli nälkä, ja annoitte minulle syömistä, olin janoinen, ja juotitte, olin muukalainen, ja majoititte minut,
25:36 olin alaston, ja vaatetitte minut, olin sairas, ja kävitte minua katsomassa, olin vankilassa ja tulitte minun luokseni.’
25:37 Silloin oikeamieliset vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua. Tai janoisena ja juotimme?
25:38 Ja milloin näimme sinut muukalaisena ja majoitimme. Tai alastomana ja vaatetimme?
25:39 Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?’
25:40 Kuningas vastaa heille: ’Varmasti sanon teille, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun pienimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
25:41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.
25:42 Sillä olin nälkäinen, ja ette antaneet minulle syömistä, olin janoinen, ja te ette minua juottaneet,
25:43 olin muukalainen, ja ette majoittaneet minua, alaston ja ette vaatettaneet minua, sairas, ja vankilassa, ja ette käyneet minua katsomassa.’
25:44 Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin näimme sinut nälkäisenä tai janoisena, tai muukalaisena, tai alastomana, tai sairaana, tai vankilassa, ja emme sinua palvelleet?’
25:45 Silloin hän vastaa heille sanoen: ’Varmasti sanon teille, että minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä pienimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’

Jeesus ”näistä pienimmistä” puhuessaan viittaa vierellään pelastettuihin sisariinsa ja veljiinsä, jotka ovat olleet vieraita ja muukalaisia isänmaassaan ja maailmalle. Oikea- ja väärämieliset eivät tunnistaneet Jeesuksen omia, valittuja muukalaisia, joihin myös Pietari kirjeessään viittaa.

Oikeamieliset perivät valtakunnan. Oikeamielisiä löytyy kaikista uskonnoista ja kaikista uskonnottomista. Oikeamielisyys ei erottele ihmisiä toisistaan, kuten vanhurskauttamisterminologia.

Mikä on Jeesuksen pienimpien osa, heidän, jotka ovat eläneet elämänsä vieraina ja muukalaisina, isänmaata etsien?

Apostoli Paavali kirjeissään loi pohjan pelastusteologialle, mutta siihen jäi merkittäviä aukkoja. Tiedetään, että Paavalin kirjeitä on kadonnut ja että ehkä niissä on ollut täydentävää tietoa.

Ei hätää. Pietarin kirjeet täyttävät monta aukkoa. Kartta tulevaisuuteen ei jää kokonaan hämäräksi.

Pietari kirjoittaa, todennäköisesti kirjurin kautta, kuten Paavali: ”sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen,”

Ketkä te saavuttavat uskon päämäärän? Seurakuntalaiset, joille kirje oli lähetetty. Mutta Pietari ei saavuttaisi uskon päämäärää, sielunsa pelastusta. Miksi ei?

Jeesus oli edeltä kertonut Pietarille, että tämä kuolisi väkivaltaisesti marttyyrina. Kun Pietari sitten tapettiin, perimätiedon mukaan ristinaulittuna, pää alaspäin, hänen sielunsa kuoli.

Jotka pelastavat sielunsa, eivät kuole fyysisesti. Pelastuksen päivänä, Herran päivänä.

Kysymys: ”Pelastus Jeesuksessa uskon kautta vastaanotettuna on täysin varma asia, joka pohjautuu Jeesuksen työhön, vaikka otetaankin itse uskossa vastaan.”

Helsingin Sanomien artikkelissa matkataan Pryor’in pikkukaupunkiin tutustumaan omavaraistalouden pioneereihin ja ottamaan oppia, miten selvitä omillaan. Omavaraisuus on monille uskonnollinen kutsumus.

”Me todella uskomme, että Jumala kutsuu meitä takaisin tähän liikkeeseen tukemaan perheitämme ja yhteisöjämme sekä niitä, jotka saattavat olla hädässä, jos järjestelmä romahtaa”, kertoo eräs New York Timesin haastattelema.

Romahdus voi tarkoittaa sitä, että ”maailman­loppu tulee ja Jeesus palaa takaisin”.

”Lähes puolet amerikkalaisista uskoo, että maailmanloppu on lähellä” kertoo Iltalehti. ”Kristityksi ilmoittautuneista 47 prosenttia sanoi uskovansa maailmanlopun olevan lähellä. Apokalyptisimpiä kristittyjen alaryhmiä olivat mustat protestantit (76 prosenttia) ja herätyskristilliset eli evankelikaaliset protestantit (63 prosenttia).”

Kristittyjen maailmanlopun odottaminen perustuu virheelliseen tulkintaan Uuden testamentin teksteistä, kuten jakeeseen: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”

Jakeessa kreikan telos on käännetty lopuksi, vaikka sana tarkoittaa jonkin asian täyttymistä, kuten hedelmän kypsymistä poimittavaksi, sadonkorjuuta. Tekstin konteksti huomioiden telos tarkoittaa aikakauden loppua.

Etymologinen käännös jakeesta: ”Ja tämä valtakunnan ilosanoma julistetaan koko maanpiirissä, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee aikakauden täyttymys.”

Kristillisen valtavirran mukaan ”maailman­loppu tulee ja Jeesus palaa takaisin”. Uudessa testamentissa järjestys on erilainen. Kun Jeesus tulee takaisin, aikakausi päättyy, minkä jälkeen alkaa uusi aikakausi. Ei tule maailmanloppua.

Ihminen ei erota Jumalan määrittelemiä aikakausia toisistaan. Mutta voidaan olettaa, että yksi aikakausi aikakausien ketjussa päättyi Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Siten seuraava aikakausi päättyisi Jeesukseen paluuseen, uuteen maailmanjärjestykseen.

”Ja kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan… hänen eteensä kokoontuvat kaikki kansat, ja hän erottaa ne toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:

”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja annoitte minulle syömistä, olin janoinen, ja juotitte, olin vieras, ja majoititte minut, olin alaston, ja vaatetitte minut, olin sairas, ja kävitte minua katsomassa, olin vankilassa ja tulitte minun luokseni.”

07.04.2026

”Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. (1Moos.1:26)

Jumala puhuu monikossa. Keille hän puhuu?

Raamatun alusta Mooseksesta siirrytään loppuun, Ilmestyskirjaan.

”Ja tulivat äänet ja jylinät ja salamat, ja tapahtui suuri maanjäristys eikä niin suurta maanjäristystä ole ollut siitä lähtien, kun ihmiset tulivat maan päälle. (tekstivariantti: ihminen tuli maan päälle.) (Ilm.16:18)

Miten ihminen/ihmiset tulivat? Kylään tai kaupunkiin tullaan, jostain, osoitteesta, lähtöpisteestä.

Apostoli Paavalin puheesta ateenalaisille: ”Niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua…'”

Sukua/sukulainen on selkeä termi. Jokainen meistä on jonkun sukua ja sukupuuta voi seurata alaspäin niin kauas menneisyyteen kuin tietoa löytyy. Kun tieto suvusta loppuu, ei se tarkoita, etteikö suku jatkuisi alkuun saakka.

Samassa Ateenan puheessa apostoli mainitsee tärkeän yksityiskohdan, joka kirkon suomennoksissa on väärin, arvatenkin kääntäjiltä on loppunut usko veri-sanan kohdalla:

”hän teki koko ihmisten kansan yhdestä verestä”

Tulevaisuuden kansa on Jeesuksen verestä.

”Siten on myös kirjoitettu: ”Ensimmäinen ihminen Aadam tuli eläväksi sieluksi”, viimeinen Aadam eläväksi tekeväksi hengeksi.”

Ei sielu voi päästä taivaaseen. Raamatun mukaan sielu on veressä.

Koska on suuri sukukokous?

David Bentley Hart kirjoittaa: ”Itse asiassa Uusi testamentti tuomitsee henkilökohtaisen varallisuuden, paitsi moraalisena vaarana, niin myös sisäisenä pahana. Itse asiassa tekstit ovat tässä asiassa niin yksiselitteisiä, että niiden merkityksen ymmärtämättä jättäminen vaatii lähes sankarillista uhmaamista ilmeistä kohtaan. Myönnettäköön, että monet käännökset vuosisatojen varrella ovat pehmentäneet joitakin Uuden testamentin ankarampia julistuksia. Mutta tämä on vanha tarina.”

Ei voi löytää juuria, ellei pääse sisään vanhaan tarinaan.

Hart jatkaa: ”Otetaan esimerkiksi kristillisessä kirjoituksessa käytetty sana uuden liikkeen päähyveistä: κοινωνία eli koinōnia. Termin vakiokäännökset ovat yleensä jotain ”yhteisöllisyyttä” tai jopa ”yhteisöä”, mutta tarkempi käännös voisi hyvinkin olla ”kommunismi”. Ainakin teksteissä itsessään on melko selvää, millaisia käytäntöjä koinōnian käyttöön liittyi: esimerkiksi Jerusalemin apostolisen ajan ensimmäiset kääntyneet myivät kaiken omaisuutensa ja jakoivat tuotot tarvitseville, ja ruokkivat itseään jakamalla varansa yhteisillä aterioilla (Apt. 2:43–46).”

”Varmasti Jeesus tuomitsi paitsi epäterveellisen kiinnostuksen rikkauksiin, myös rikkauksien hankkimisen ja säilyttämisen sellaisenaan. Ilmeisin esimerkki tästä löytyy kaikista kolmesta synoptisesta evankeliumista, kuten tarina rikkaasta nuoresta hallitsijasta, joka ei kyennyt luopumaan omaisuudestaan valtakunnan hyväksi, sekä Kristuksen hämmästyttävä huomautus siitä, että kamelit kulkevat helpommin neulan silmistä kuin rikkaat miehet valtakunnan portista.”

”Moraalinen horjumattomuus sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä kyllästää positiivisesti Uuden testamentin sivuja. Sitä näkee esimerkiksi usein tuomitsevissa πλεονέξια eli pleonexia (usein käännettynä ”ahneudeksi”, mutta todellisuudessa tarkoittaa kaikkea hankintahalua) ja αἰσχροκερδής tai aischrokerdēs (usein käännetään ”ahneus alkeellisiin voittoihin”, mutta todellisuudessa se tarkoittaa ”alhaisuutta tavoitella voittoa” itselleen).”

Oppi omaisuuden jakamisesta kantoi muutamia vuosisatoja: ”Pitkälle toiselle vuosisadalle asti pakanallinen satiirikko Lucianus Samosatasta (n. 125–n. 181 jaa.) saattoi kertoa, että kristityt suhtautuivat omaisuuteen halveksivasti ja omistivat kaiken omaisuuden yhteisöllisesti. Kristillinen apologeeta Justin Martyri (n. 100–165 jaa.) julisti, että kristittynä oleminen ei enää tarkoittanut varallisuuden etsimistä, vaan yhteisen varannon tekemistä kaikista omaisuuksista uudelleenjakoa varten tarvitseville.”

Hart lainaa Jaakobin kirjettä:

”Kuulkaa nyt, te rikkaat, itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on
teille tulossa.
Teidän rikkautenne on mätä, ja teidän vaatteenne ovat tulleet
koinsyömiksi,
teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on
todistuksena teitä vastaan ja se syö teidän lihanne kuin tuli. Olette
keränneet aarteita viimeisinä päivinä.
Katso, teidän maitanne niittäneiden työläisten riistetty palkka huutaa
ja huudot ovat tulleet Herran Sebaotin sadonkorjaajien korviin.
Elitte ylellisesti maan päällä ja nautiskelitte. Syötitte sydämiänne kuin
teurastuksen päivänä.”

Raamatussa on rikkauden ja köyhyyden välinen paradoksi. Vanhassa liitossa Jumalan siunaus mitattiin varallisuudessa, kuten Aabraham, Job.

Uudessa liitossa köyhyys tarkoittaa rikkautta, joka on ihmisen sisimmässä, katseilta piilossa, eikä sitä voi tappaa tai varastaa eikä se ruostu eivätkä koit syö. Se on köyhyyttä, jota Jumalan valtakunta tarkoittaa, mutta samalla se on myös yhteistä rikkautta, johon osalliseksi ei voi päästä, vaikka omistaisi maailman kaikki aarteet.

”Kun Jeesus puhui, hän viittasi usein Gehennaan, todelliseen paikkaan Jerusalemin ulkopuolella, kaatopaikkaan, jossa jätteet ja jopa ruumiit hylättiin ja poltettiin (Matteus 5:22; Markus 9:43–48). Jeesus käytti tuota kuvaa varoittaakseen ihmisten kohtelusta kertakäyttöisinä. Ihmisten kutsuminen roskaksi on saman tuomion toistamista, josta Jeesus kertoi.”

Suomalaisessa Raamatussa Gehenna on kaiken lisäksi kirjoitettu pienellä alkukirjaimella helvetiksi. Kyseessä on kylmäävä ja mikä pahinta, tarkoitushakuinen uskonnollinen petos, jolla tänäkin päivänä kiusataan ja jopa lapsia, kuten helluntailaisuudessa. Ja ne, jotka näitä valheita rakastavat, kutsuvat toinen toisiaan Jumalan lapsiksi.

Poimintoja maalaispastorilta: ”Monille Jeesus on työnnetty syrjään. Hänen nimeään lausutaan usein, jopa kovaa, samalla kun hänen elämänsä, opetuksensa ja tapansa unohtuu. Jeesuksesta tulee leima eikä linssi, iskulause polun sijaan. Raamattu ennakoi tämän vääristymän, varoittaen kunnioittamasta Jumalaa sanoilla, kun sydämet samalla vaeltavat muualle (Jesaja 29:13), varoituksen, jonka Jeesus itse toistaa (Matteus 15:8–9). Tämä on niin sanotun kristillisen nationalismin ja valkoisen kristillisen nationalismin vaara. Se käyttää Jeesuksen nimeä unohtaen Jeesuksen elämän. Se herättää uskoa samalla, kun sivuuttaa rakkauden. Se korvaa opetuslapsuuden dominanssilla ja vaihtaa armon jäykkään laillisuuteen. Näin Jeesusta käytetään, mutta hänen sanojaan ei noudateta.”

”Missä kristillinen nationalismi tavoittelee valtaa, niin Jeesus-kristinusko valitsee palveluksen (Markus 10:42–45). Missä jäykkä lainsäädäntö tiukentaa sääntöjä, Jeesus johtaa rakkaudella ja armolla, muistuttaen meitä siitä, että armo, ei uhraus, paljastaa Jumalan sydämen (Hoosea 6:6; Matteus 9:13). Missä nationalismi vetää rajoja ulos sulkeakseen , Jeesus laajentaa piiriä (Luukas 4:18–19; Luukas 15).”

”Jeesuksen seuraaminen on aina kukoistanut vapaudessa, ei pakottamisessa. Jeesus ei koskaan pakottanut tottelemaan voimalla, pelolla tai tottelemisella. Hän kutsui ihmisiä seuraamaan, ja jotkut seurasivat, jotkut kävelivät pois, ja Jeesus päästi heidät menemään (Markus 10:21–22). Pakotettu usko ei ole uskoa lainkaan. Kyse on noudattamisesta. Vapaus ja demokratia luovat tilaa aidolle opetuslapseudelle, jossa rakkaus voidaan valita, katumus voi olla todellista ja kuuliaisuus voi kasvaa armosta pelon sijaan. Nationalismi ja jäykkä legalismi vaativat yhdenmukaisuutta, eivät muutosta. He luottavat painostukseen, lojaalisuustesteihin ja rangaistuksiin säilyttääkseen hallinnan. Se ei ole Jeesuksen tie. Jumala ei vaadi pakotettua uskollisuutta. Jumala etsii halukkaita sydämiä (Joosua 24:15; Galatalaiskirje 5:1).”

”Vapaus muotoutui oikeutukseksi eikä jaetuksi arvokkuudeksi. Silti Jeesus ei koskaan erottanut vapautta rakkaudesta tai oikeudenmukaisuudesta. Paavali varoittaa, että rakkaudesta irrotettu vapaus muuttuu tuhoisaksi, ei vapauttavaksi (Galatalaiskirje 5:13–14). Jaakob yhdistää aidon uskon suoraan huolenpitoon niistä, jotka yhteiskunta sivuuttaa (Jaakob 1:27). Vapaus, joka ei suojele vähäisimpiä, ei ole vapautta. Se on pelkoa, joka on naamioitu uskoksi.”

”Trump itse on mennyt niin pitkälle, että on leimannut ihmiset, naapurimme ja jopa väestöt ympäri maailmaa, roskaksi. Se kieli on epäinhimillistää. Se houkuttelee sydämet hyväksymään julmuuden.”

”Kun johtajat kutsuvat ihmisiä roskaksi ja kun muut toistavat tai puolustelevat tuota kieltä, jokin vaarallinen on jo juurtunut. Dehumanisointi ei ole koskaan neutraalia. Se valmistaa maaperän julmuudelle turruttamalla omatunnon. Sanat, jotka riistävät ihmisiltä arvokkuuden, helpottavat heidän oikeuksiensa kieltämistä, heidän kärsimyksensä sivuuttamista ja vahingon oikeuttamista. Ne, jotka puhuvat tällaisia sanoja, kantavat vastuun aiheuttamastaan vahingosta, mutta ne, jotka hiljaisesti hyväksyvät sen, osallistuvat myös sen leviämiseen. Jeesus ei jätä tilaa epäselvyydelle. Toisen ihmisen arvon vähättely tarkoittaa unohtamista, että jokainen naapuri kantaa Jumalan kuvaa (1. Mooseksen kirja 1:27). Hiljaisuus epäinhimillistämisen edessä ei ole nöyryyttä. Se on suostumus.”

.”Demokratia on kärsinyt näiden vääristymien rinnalla. Raamattu ei koskaan siunaa sokeaa uskollisuutta hallitsijoille. Se varoittaa toistuvasti johtajista, jotka asettavat itsensä vastuun yläpuolelle (1. Samuelin kirja 8:10–18; Sananlaskut 29:2).”

”Kongressi, jolle oli uskottu demokraattisten normien vartiointi, eksyi antautumalla Trumpin autoritaarisille impulsseille sen sijaan, että olisi kohdannut ne. Valvonta heikkeni. Vastuullisuus esitettiin petokseksi. Uskollisuus korvasi rohkeuden. Tämä heijastaa raamatullista kaavaa, jossa johtajat valitsevat turvallisuuden totuuden sijaan, vaikka hintana olisi yhteisöllinen vahinko (Jeremia 5:30–31).”

”Korkein oikeus heikensi demokratiaa entisestään asettamalla Trumpin oikeusvaltioperiaatteen yläpuolelle ja myöntämällä hänelle suojat, joita tavalliset kansalaiset eivät saaneet.”

Amerikan tilanne ei ole toivoton.

Kosmologia lähestyy vuosi vuodelta Raamatun ilmoitusta. Uusia, aina kiehtovampia teorioita nousee esiin.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että painovoima saattaa olla savuava ase, joka todistaa maailmankaikkeuden olevan simulaatio.

Fyysikko Melvin Vopson esittää, että painovoima ei ole perustavanlaatuinen voima, vaan pikemminkin tiedonkäsittelyn emergentti vaikutus. Toisin sanoen maailmankaikkeus voisi toimia kuin kosminen tietokone, jossa painovoima on sen ”koodin” sivutuote.

Painovoima on miljardeja kertoja heikompi kuin muut perusvoimat, ja se on mysteeri, joka on askarruttanut tiedemaailmaa vuosikymmenet.

Mikäli Vopson on oikeassa, painovoiman heikkous ei ole virhe., vaan vihje jostain oleellisesta. Merkki siitä, että todellisuus itsessään voi rakentua informaatiolaeille eikä vain fysiikalle.

Vopsonin ajatus haastaa Einsteinin näkemyksen painovoimasta aika-avaruuden kaarevuutena ja ehdottaa sen sijaan, että se, minkä tunnemme ”putoamisena”, saattaa olla maailmankaikkeuden tapa pitää datansa järjestyksessä.

Simulaatioteorian rinnalle on syytä nostaa toinen teoria, jonka mukaan maailmankaikkeus on jättimäinen hologrammi. Tekniikan maailman artikkeli valaisee, miten tiedemiehet ovat löytäneet uusia todisteita hologrammiteorian tueksi.

Entä jos pystytään yhdistämään simulaatio- ja hologrammiteoria?

Teorioiden yhdistämisen sopisi huomioon siitä, miten ”maailmankaikkeus voisi toimia kuin kosminen tietokone, jossa painovoima on sen ”koodin” sivutuote”.

Miten ohjelmoidaan ja ohjataan tietokoneen dataa?

Sanalla.

Apostoli Johannes aloitti evankeliuminsa lauseella:

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Jumala oli Sana.”

Ilmeisesti Johannes viittaa Mooseksen kirjan ensimmäiseen lauseeseen.

Sana todistaa itsestään: ”Minä olen alfa ja oomega, ensimmäinen ja viimeinen.”

Entä blogin otsikko: ”Elämmekö kosmisessa simulaatiossa, sanassa?”

Apostoli Paavalin sanoin ateenalaisille: ”että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Sillä hänessä elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.'”

Kosmologia etsii universaalia sanaa ja sanaa etsii myös teologia? Onko niillä tieteenä loppujen lopuksi kovin paljon eroa?

Onko Jumala muodoltaan renessanssiajan maalausten mukainen, ihmisen kaltainen?

Mooseksen laissa on kielletty kuvien tekeminen Jumalasta. Määräys on järkevä, koska kukaan ei voi tietää, millainen tai minkä näköinen Jumala on.

Jumalasta Paavalin kirjeessä Timoteukselle: ”jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä.”

Kun on mahdotonta luoda kuvaa Jumalasta, on etsittävä Raamatusta vihjeitä Hänen olemuksestaan. Avainjakeina pidän puhetta, jonka apostoli Paavali piti Ateenassa, paikassa, joka oli täynnä jumalista tehtyjä patsaita.

Ote apostolin puheesta: ”että he (ihmiskunta) etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Sillä hänessä elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.'”

Koska kirkon Raamatun käännöksissä on onnettomia virheitä, tarkistin luotettavuuden omasta käännöksestäni:

”että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää, hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Sillä hänessä elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuaan.'”

Hyvä, jakeiden tarkka sanamuoto on varmistettu.

Toistetaan: ”hänessä elämme ja liikumme ja olemme…”

Kun tiede on kehittynyt ymmärtämään aina enemmän kosmoksen salaisuuksia, on vasta muutama sata vuotta ollut mahdollista ottaa kiinni apostolin käsitteellistä sanoista Jumalasta.

Etenkin kvanttimekaniikka avaa salaisuuksista suurimpia, minkä ansiosta ihmiskunta edistyy isoin harppauksin ymmärtämään Jumalaa ja Hänen luomistyötään.

Mikäli Raamattu ei kiinnosta, kannattaakin tutustua kosmologian ja kvanttifysiikan maailmaan. Sen jälkeen saattaa käydä niin, että sen, minkä yli tiede ei enää pääse, siitä saa maistiaisia pyhistä kirjoituksista.

Käännöshuomio: Kohdan Paavalin kirjeestä Timoteukselle lainasin kirkon vuoden -38 käännöstä.

Rauhan julistus kääntää saman jakeen:

”joka ainoastaan omistaa kuolemattomuuden, valo, jossa asuva on lähestymätön, jota yksikään ihminen ei ole nähnyt”

Tässäkin kohdassa kirkon käännös hukkaa tärkeää informaatioita lukijalta, joka etsii totuutta Raamatusta. On täysin eri asia kertoa ”asuu valkeudessa” kuin kääntää tekstin mukaan ”valo”.

Valo toi mieleeni Johanneksen evankeliumin sanat: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo, ja valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (1:4-5)

Hups, taas löytyi uusi simpukka, jonka aukaiseminen saattaa johtaa helmen löytämiseen.

Kaisa Garedew, ps, yhtenä miljoonista saddukeusten valtakunnan rakentajista

Aluksi tietoisku Jussi Halla-aholta 23.1.2020: ”Perussuomalaiset hyväksyvät sen lähtökohdan, että ilmasto lämpenee, ja että tämä liittyy ihmisen toimintaan. Me hyväksymme myös sen, että Suomen tulee tehdä oma osuutensa.”

Kansanedustaja Kaisa Garedew ei usko mestari Halla-ahoon, vaan hänen mestarinsa näyttää olevan Donald Trump koskien ilmastomuutosta. Garedewin arvomaailma täsmää amerikkalaiseen evankelikaalisuuteen, joka on onnistunut ohjelmoimaan Trumpin.

Wikipedian mukaan ”Garedew on kertonut, että hänen koko elämänsä rakentuu kristillisille arvoille ja Raamattuun”.

”Garedew on myös kertonut kokevansa Jumalan johdatusta ja että hänet on kutsuttu politiikkaan.”

Näyttää ihan hyvältä, mutta sitten tulee se suuri musta aukko.

”Garedewin mukaan uskon ja politiikan erottaminen on mahdotonta. Hän ei kuitenkaan perustele politiikkaa Raamatulla, mikä on hänelle tietoinen valinta.”

Ei ole tietoinen valinta, vaan pakkopaita. Raamatulla ei pysty perustelemaan uskonnon sotkemista politiikkaan.

Jeesus varoitti omiaan: ”Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta”

Hapatusta tarkoittaa raamatullisesti myrkkyä, koska hapatettua leipää ei voi käyttää Jumalan valtakunnan työssä, vaan se pitää pilaantuneena heittää pois. Esikuvat happamattomasta ja hapatetusta leivästä löytyvät Mooseksen kirjasta, johon Paavalin teologia nojaa kaikella painollaan.

Saddukealaiset ovat onnistuneet kaappaamaan Amerikassa periaatteessa rajattoman vallan messiaansa Donald Trumpin johdolla. Suomessa saddukealaisia ovat selkeimmin kristillisdemokraatit Sari Essayahin johdatuksessa.

Historian pitäisi opettaa, mutta tuskin se riittää avaamaan saddukealaisten silmiä.

”Saddukeukset hävisivät kansansuosiossa farisealaisille, koska he toimivat yhteistyössä juutalaisuuteen nähden pakanallisen Rooman hallinnon kanssa, olivat myötämielisiä hellenistiselle kulttuurille ja olivat varakkaina yläluokkaisina kaukana tavallisen kansan elämästä. Saddukeusten motiiveihin sopi hyvin yhteistyö Rooman miehittäjähallinnon kanssa, koska se takasi heidän oman asemansa säilymisen. Heidät esitetään Uudessa Testamentissa Jeesuksen vastustajina.”

Edelleen saddukeukset vastustavat Raamatun ilmoittamaa Jeesusta. Saddukeuksilla on toinen Jeesus, toinen henki ja toinen evankeliumi. Jo apostoli Paavali varoitti toisesta Jeesuksesta, joka ristin sijasta antaa sitä, mitä maailma antaa, rahaa, vaikutusvaltaa, myös poliittisesti, karismaattista julkisuutta. Suomessa pääsee kansanedustajana rakentamaan saddukeusten valtakuntaa.

Miten saddukeuksille lopulta kävi, se on esikuvaa, eikä se aika ole ehkä kaukana.

”Kun roomalaiset hävittivät vuonna 70 Jerusalemin temppelin, saddukeukset menettivät merkitystään, sillä heidän uskonkäsityksensä olivat olleet tiiviisti sidoksissa temppeliin ja juutalaisten omaan valtioon.”

Apostoli Pietarin sanoin: ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä…”

Jumalan huone saddukeuksille oli Jerusalemin temppeli. Eikä siitä jäänyt kiveä kiven päälle.

Kansanedustaja Kaisa Garedewin Facebook postaus sivulauseineen kertoo tiukasta siteestä evankelikaalisuuteen.

Äiti Amma halasi jälleen ihmisiä Suomessa, mutta onko toiminta niin pyyteetöntä kuin pintakiilto antaa ymmärtää?

Äiti Amman halaussessiot olivat Espoossa.26.10.2025. Paikalla oli halattavia ruuhkaksi asti. Viimeksi Amma on vieraillut Suomessa kuusi vuotta sitten.

Tunnemyrskyt Äiti Amman halauksen jälkeen ovat identtisiä helluntailaisten uudestisyntymiskokemusten kanssa.

Vuosia sitten lainasin helluntailaisten foorumilla Äiti Amman sylikokemuksia kertomatta niiden alkuperää. Helluntailaisten tuntemukset skaalautuivat samoiksi. Kun kerroin keiden kokemuksia lainasin, se oli kiusallista. Amman opetus kun pohjautuu useimmin hindulaiseen mytologiaan. Häntä kuitenkin pidetään globalistina, mikä saattaa olla ovelaa taktiikkaa, jotta sanaton sanoma uppoaa paremmin länsimaissa.

Aina joku jää koukkuun, uudestisyntyy. ”Nyt maailman pohjoisimmassa Amma Centerissä eletään kuin Intiassa.”

Kysymys kuuluukin, miksi helluntailaisten ja muiden vapaiden suuntien tunnekuohut ovat identtisiä hindulaisuuden kanssa?

Helsingin Sanomien mukaan ”Äiti Ammaa kohtaan on esitetty myös kritiikkiä. Hänellä on esimerkiksi sanottu olevan satojen miljoonien eurojen omaisuus, eikä hänen hyväntekeväisyysjärjestönsä kirjanpito ole avointa. Hänen on kerrottu myös rankaisseen työntekijöitä, joihin hän ei ole ollut tyytyväinen.”

Samaa kerrotaan Suomeen lähiaikoina, viimein, saapuvasta profeetta David Owuorista.

”Profeetta David Owuor on esimerkki rahan ahneista supersaarnaajista, joiden ilmestykset ovat makaabereja

The Kenya Times kertoo, miksi David Owuor on huijarisaarnaaja amerikkalaisten superrikkaiden esikuviensa mukaisesti:

”Owuorin elämäntyyli heijastaa hänen vaurauttaan, jota usein rahoittavat sekä paikalliset että kansainväliset lahjoittajat, jotka tukevat hänen palvelutyötään. Hänen kerrotaan omistavan yli 10 luksusautoa, mukaan lukien Mercedes S500 ja vuoden 2014 Range Rover. Owuor asui kerran ylellisessä Dove Apartmentsissa Westlandsissa, Nairobissa, kiinteistössä, jonka arvo on noin 1,5 miljardia KSh.”

Owuorin näkyvin brändäys on valkoinen puku, joka kuvaa häntä vanhan liiton Eliana Kirkastusvuorella…”

Lisää LINKISTÄ.

Kristillinen sionismi valmiina Harmageddoniin

Terhi Törmälehto kertoo HS:n Vieraskynässä, miten kristillinen sionismi kahlitsee Suomen ulkopolitiikkaa Lähi-idässä.

”Kristillisessä sionismissa olennaista on Israelia koskeva uskonnollinen ajattelu. Sitä tunnetaan ja siitä puhutaan liian vähän.”

Olen Törmälehdon kanssa samaa mieltä. Uskontojen tunteminen on avain ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu ja ennen kaikkea, miksi tapahtuu, ikään kuin väistämättömänä. Usko realisoituu toimintaan, jossa tahdotaan päästä uskon mukaiseen päämäärään. Usko toteuttaa itseään.

Kristillinen sionismi näkee, että Israelin valtio on syntynyt Jumalan tahdosta ja siksi Israelia on tuettava osana Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Näkemys on islamistinen. Ei Jumala tarvitse ihmisen apua eikä ihmisellä ole hänelle mitään annettavaa.

Apostolien teot ja heidän kirjeensä kertovat jatkuvasta taistelusta kristillisen sionismin hapatetta vastaan.

Mooseksen kirjasta: ”Sillä jokainen, joka hapanta syö, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään asti, hävitettäköön Israelista.” (Israelia kutsuttiin myös Herran seurakunnaksi.)

Tänään etenkin helluntailaisuudessa syödään hapatettua leipää ympäri maailman, mutta kuka pitäisi poistaa, kun kaikki syövät samasta taikinajuuresta?

Apostolien teot jäi ikään kuin kesken. Miten sitten jatkuu kamppailu kristillistä sionismia vastaan? Etenkin kun juutalaiset tai Israel eivät ole vihollisia. Ei heitä kuitenkaan voida auttaa osallistumalla sen uudelleen pystyttämiseen, minkä on sallittu sortuvan lähes 2000 vuotta sitten.

Ei Israelilla ole paluuta vanhaan liittoon, koska se mitätöisi sen, mistä uudessa liitossa on maksettu kallein mahdollinen hinta. Uudessa ei saa olla hitustakaan vanhan taikinan juurta. Hyvää on, ettei maallinen hapate tuhoa sitä, mikä on kätkettynä taivaissa.

Koska Israelin paluu oman käden voimalla ja väkivallalla on nähty ennakolta, on Ilmestyskirjan sanoma huolestuttava.

”Ja heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin.”

Mikäli Jumala olisi johdattanut juutalaiset takaisin isiensä maille, ei Jerusalemia, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, kutsuttaisi Sodomaksi ja epäjumalien Egyptiksi, vaan Jumalan pyhäksi kaupungiksi.

Ja Israelin vieressä seisoo Trumpin Amerikka MAGA-sotajoukkoineen valmiina Harmageddonin taisteluun.

He tekevät sen ihan itse, yhdessä kristillisen sionismin kanssa, Harmageddonin.

Mitä eroa on Lutherin uskolla verrattuna MAGA-uskovaisuuteen?

Ote Lutherin ja kolmannesta uskonkappaleesta: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.”

Samalla tyylillä selittävät MAGA-uskovaiset: ”säilyttänyt minut oikeassa uskossa”.

Eikä samaa uskonkehystä käytä Luther ja MAGA, vaan kaikki karismaattisen liikkeen uskovat, uudesti syntyneet.

Ei Luther eroa mitenkään MAGA-uskovaisista.

Luther sepitti omista kokemuksistaan vanhurskauttamisopin. Hän oikoi surutta mutkia päästäkseen todistamaan kokemansa uskon oikeaksi.

Vanhurskauttamisopin perusongelma on kuitenkin siinä, että vanhurskaus pitää kääntää oikeamielisyydeksi

Oikeamielisyys on hengen hedelmä, prosessin tulos.

Kypsyikö Lutherissa oikeudenmukaisuuden hedelmä? Ei ole voinut kypsyä, sillä hän kirjoitti vanhoilla päivillään yhden ihmiskunnan kammottavimmista kirjoista, Juutalaisista ja heidän valheistaan, jota natsit käyttivät holokaustin tulitikkuina.

Siten voidaan kysyä, ovatko MAGA-uskovaiset huonompia uskovaisia kuin Luther?

Eivät ole.

Mutta MAGA menee aina pimeimmille harjapoluille, aivan samoin Lutherille kävi. Uskovan sisimmässä ei oikeamielisyyden hedelmä ole kypsynyt.

Kyseessä on globaali ilmiö, joka leviää maailmanlaajuisesti herätyskristillisyydessä. Siksi maailman tilanne pahenee päivä päivältä. Venäjällä on omat vanhurskausharhansa.

Kun kerran Luther kantoi MAGA-uskon juurta, niin mitä se tarkoittaa isossa kuvassa, jonka ulottuvuuksia ihmisen on mahdotonta ymmärtää?

Jumala on kaikkien Isä ja hänen sukuaan ovat kristityt, muslimit, ateistit, perussuomalaiset ja vasemmistolaiset…

Apostoli Paavali kertoi ateenalaisille epäjumalien palvelijoille Raamatun ilmoittamasta Jumalasta:

”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.”

Paitsi, ettei Ateenassa ollut epäjumalia, vaan jumalfiktioita patsaina ja temppeleinä.

”Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.”

Tosin on muita jumalia.

”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja.”

”Meillä on kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.”

Yhdistetään kaksi teemaa Isästä, ”johon me olemme luodut” sekä jossa ”me elämme ja liikumme ja olemme”.

Blogin pointti on osoittaa, että koska ei ole kuin yksi Luoja ja koska ei ole epäjumalia, niin kaikki ihmisten rukoukset ja anomiset ovat osoitettu ainoalle Jumalalle, hänelle, ”joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä”.

Muslimit rukoilevat Allahia, mutta rukoukset kuulee hän, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Sama koskee kristittyjä, ateisteja…

Miksi Jumalan suku, joka rukoilee samaa ainoaa Jumalaa, vainoaa liian usein toisin uskovia, kuten juutalaiset kristittyjä ja kristityt juutalaisia? On suuri kysymys, miksi Jumala sallii luotujensa epäoikeudenmukaisuutta?

Avaimia kysymyksen ratkaisuun on siroteltu Raamattuun, alkaen Mooseksesta. Ensinnäkin Jeesus ei ilmestynyt pelastamaan jotain valiouskovien porukkaa, vaan palauttamaan ihmiskunnan takaisin Isän alkuperäiseen tahtoon.

”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

Päämäärä on ilmoitettu selkeästi, vaikka kristittyjen keksimät helvetilliset kadotusopit muuta väittävät.

”Niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”

Ei ole kristityillä sormella osoittamista muslimeille tai ateisteille. Kaikki me olemme syntisiä, ts. harhaan menneitä, vaikka olemme yrittäneet osua maaliin, kukin omalla tavallaan ja oman osaamisensa mahdollistamissa rajoissa.

Mutta uusi elämä, hengellinen ihminen sielullisen tilalle, ei synny kivutta.

”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.”

Maailma näyttäisi olevan synnytyskivuissa.

”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.”

Seuraavassa lauseessa Jeesus kertoo, mitä valinta, valitut, kristikunnan väärin ymmärretyimpiä asioita, tarkoittaa:

”Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.”

Jeesus ja hänen valitsemansa apostolit olivat valittuja. Elämmekö apostolien jälkeistä yötä, jolloin kukaan ei voi tehdä Jumalan valtakunnan työtä? Valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa, ja sitä voimaa ei ole nähty apostolien jälkeen.

Valittujen merkitys selviää parhaiten Vanhan testamentin kertomuksesta, jossa Herra ja Aabraham katsovat Sodomaa. Kaupungista ei löytynyt kymmentä oikeamielistä, jotta sen tuho olisi estynyt.

Aikojen lopusta on hieno kertomus Matteuksen kirjaamana.

”14:23 Ja lähetettyään joukot hän nousi yksikseen vuorelle rukoilemaan. Ja illan tulessa oli siellä yksin.
14:24 Mutta vene oli jo keskellä meren ja aaltojen ahdistama, sillä tuuli oli vastainen.
14:25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän luokseen kävellen meren päällä…”

Vuori tarkoittaa valtakuntaa, tekstiyhteydestä riippuen maallista tai taivaallista. Jeesus oli yksin vuorella ja palasi neljännellä yövartiolla, kun aamu alkoi sarastaa. Meri kuvaa kansoja. Kuvaus oli Genesaretinjärveltä, kaksoismerkitys.

Kysymys. Kansojen tuomiosta valitut erottuvat selvimmin, Matteus 25. Keitä he ovat?

Jeesuksen ylösnousemus antaa enemmän kuin ihmiskunta Aadamissa menetti

Polku kadotetun elämän palauttamiseksi esitetään yksinkertaistetussa muodossa Roomalaiskirjeessä.

Apostoli kertoo niin tarkasti ilosanomasta, ettei teksti tarvitse selittelyjä.

5:15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin kaatuminen (Adamin syntiinlankeemus). Sillä jos yhden kaatumisesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta runsaasti tullut monien osaksi.
5:16 Eikä lahjan laita ole, kuten on sen, mikä tuli yhden harhaan menon kautta, sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kuolemantuomioksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta entiselleen palautukseksi.
5:17 Ja jos yhden ihmisen lankeamisen vuoksi kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja oikeamielisen lahjan runsauden hallitsevat elämässä yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta.
5:18 Niinpä siis, kuten yhden ihmisen kaatuminen on koitunut kaikille ihmisille kuolemantuomioksi, niin siten myös yhden ihmisen oikeamielinen teko koituu kaikille ihmisille elämän entiselleen palauttamiseksi,
5:19 sillä kuten yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet harhaan menneiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat oikeamielisiksi.
5:20 Mutta (Mooseksen) laki tunkeutui sisään, jotta kaatuminen suurenisi. Mutta missä harhaan meno suureni, siellä armo on ylivuotava,
5:21 että kuten harhaan meno hallitsi kuolemassa, siten armo hallitsisi oikeamielisyyden kautta iäiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kuolemantuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, ei lihan mukaan vaeltaville, vaan Hengen.
8:2 Sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa vapautti sinut harhaan menon ja kuoleman laista.
8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta tullut heikoksi, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa harhaan menneen lihan kaltaisuudessa ja harhaan menon tähden ja tuomitsemalla harhaan menon lihassa

1 Korinttolaiskirje 15:22 Sillä niin kuin Aadamissa kaikki kuolevat, siten myös Kristuksessa kaikista tehdään eläviä,
15:23 mutta jokainen omalla vuorolla, esikoisena Kristus, sitten Kristuksen saapumisessa hänen omansa,

Ketään ei jätetä.

Eikä ole iankaikkista kadotusta.

Rikkaan on vaikea päästä taivasten kuningaskuntaan

Blogin otsikko on lainaus Matteuksen evankeliumista: ”Ja Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Varmasti sanon teille, että vaivoin rikas menee taivasten kuningaskuntaan. Ja vielä minä sanon teille, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän lävitse kuin rikkaan mennä sisään Jumalan kuningaskuntaan.”

Jeesuksen kuoleman jälkeen apostolit täyttivät Jeesuksen opetuksen. Rikkaat luopuivat omaisuuksistaan, jotka laitettiin yhteiseen kassaan. Seurakunnassa ei ollut rikkaita eikä köyhiä. Teema kulkee läpi Uuden testamentin, kuten Paavalin kirjeissä.

Vanhassa liitossa maallinen rikkaus kuvasi Jumalan siunausta. Uudessa liitossa rikkaus tarkoittaa Kristuksesta löytävää rikkautta, aineetonta ja monesti maallisesti halveksittavaa, mutta Jumalan edessä suurinta ihmisen saavutettavissa olevaa rikkautta.

”kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,”

Jeesus eli niin kuin opetti. Hän omisti vain vaatteet yllään.

”Sillä te tiedätte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli meidän vuoksemme köyhäksi, jotta te siitä köyhyydestä rikastuisitte.”

Apostoli nuorelle Timoteukselle: ”mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset hävitykseen ja tuhoon.”

Rikastumista ihannoivaa kristillisyyttä kutsutaan menestysteologiaksi. Sen juuret ovat Amerikasta, kuten helluntailaisuus. Menestysteologia on tärkeä voima Trunpin nostajana, Tätä löyhää liittoumaa kutsutaan evankelikaalisuudeksi. Monet evankelikaalit julistajat ja profeetat ovat superrikkaita. He kilpailevat siitä, kenelle on siunattu hienoin suihkukone.

Trumpin tärkeä tukija on superevankelista Kenneth Copeland, joka väittää olevansa miljardööri.

Onko tämä liitto suurin uhka maailmalle?

Jumala on kaikkien ihmisten vapahtaja ja sitä sanaa oikeauskoiset kristityt kammoksuvat

Apostolin sanoin: ”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.”

Mitä konservatiivisempi kristitty ja mitä oikeauskoisempana näkee itsensä, sitä päättäväisemmin sulkee silmänsä pelastushistorian sanomalta:

”Niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”

Miten pohjattoman typerää on kadotususkovaisten inttää, että Kristuksessa eläväksi tehdystä ihmiskunnasta suurin osa kituisi iankaikkisessa kadotushelvetissä. Se on samaa kuin väittää, että Kristus on tuomittu kadotukseen.

Olen todennut monta kertaa, että kristillinen tarina kadotuksesta jättää pöljyydessään kirkkaasti hopealle QAnonin ja trumpismin.

Tarina hallitsee edelleen kristillisyyttä. Eikä siitä luovuta, koska tarina lupaa siihen uskoville paikkaa tulevina hallitsijoina. Näistä tulevista hallitsijoista miljoonat seisovat Trumpin, messiaansa, tukena. Se on kauhutarina Amerikasta, mutta jos kertomus olisi tosi taivaassa, millainen olisi taivas?

Helvetti.

Jeesus kertoi, että miekkaan tarttuva hukkuu, mutta voiko se olla raamatullisesti totta?

Luterilaisen kirkon Uuden testamentin käännöksestä: ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.””

Sanat oli osoitettu Jeesuksen keskeiselle opetuslapselle Pietarille, joka oli selootti, vapaustaistelija Rooman miehitysvaltaa vastaan. Pietari kantoi miekkaa valmiina taisteluun ja käytti epäröimättä miekkaa vihollista vastaan.

Kristillisessä eetoksessa sana ”hukkua” vastaa käsitettä ”joutua kadotukseen, luterilaisittain ja helluntailaisittain helvettiin”.

Ei Jeesus tuominnut kadotukseen Pietaria, jolle antoi taivasten valtakunnan avaimet.

Piti tarkistaa, miten käänsin jakeen yli kymmenen vuotta sitten Rauhan julistukseen:

”Silloin Jeesus sanoi (Pietarille) hänelle: ”Pistä miekkasi tuppeen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekalla tuhoutuvat.””

Tuhoutuvat on käännös klassisen kreikan sanasta apollymi, ”menettää, tuhoutua perinpohjin, saada surmansa”.

Pietari sai surmansa väkivaltaisesti ristillä, perimätiedon mukaan pää alaspäin omasta vaatimuksesta.

Pietari tuhoutui väkivallan miekkaan, kuten Jeesus kertoi,

Tärkeä näkökohta Pietarin kohdalla liittyy siihen, miltä tulevaisuudelta Jeesus pelasti hänet.

Kun Tiitus valloitti Jerusalemin vuonna 70, Jerusalemia puolustaneet selootit naulittiin ristille. Voidaan olettaa, että ellei Jeesus olisi kutsunut Pietaria, tämän olisivat roomalaiset tappaneet taistelussa tai ristillä.

Pietarin tavoin Saulus Tarsolainen pelastettiin – itseltään.

Näyttää siltä, että raamatullisen pelastuksen eräs ulottuvuus on pelastaa ihminen väärältä tieltä.

Sen sijaan kadotuksesta pelastamiset ja helvetit ovat kristillistä kauhutarinaa, jota voisi kutsua nykytermein trumpismiksi.

Entä miten pelastaa katolilaiset, evankelikaalit, trumpistit, putinistit, helluntailaiset sekä muut samaa uskonoppia kannattavat meluavat Googin sotajoukot vääriltä teiltään?

Olemmeko ajautumassa aikaan, josta Ilmestyskirja kertoo?

Wikipedia selooteista:

”Uuden testamentin käännös selooteista on kiivailijat (m.kreik. ζηλωτής, zēlōtḗs ’intohimoinen/kiivas seuraaja. Selootit harjoittivat roomalaisia vastaan terroria ja julkisia murhia sekä nousivat vuonna 66 kapinaan roomalaisia vastaan. Heidän kapinansa kukistettiin, Jerusalemin temppeli ryöstettiin ja saalis lähetettiin Roomaan. Kaikki 900 seloottia tekivät joukkoitsemurhan perheineen Masadan linnoituksessa vuorella ennen kuin linnoitus antautui roomalaisille. Viimeiset hyppäsivät vuorelta alas. Masadan linnoituksessa vannotaan Israelin laskuvarjojoukkojen sotilasvala.”

Kristityt joutuvat tuomiolle, vaikka muuta väittävät, eikä heillä ole syntien anteeksianto oikeutta

Kristittyjen vapaudu vankilasta -kortti on bluffia. Yksi jae kumoaa kirkollisen apparaatin, jonka mukaan kristittyjä, vanhurskautettuja, ei tuomita kuoleman jälkeen.

Kristillinen pelastusoppi on epäloogisuudessaan käsittämätön viritelmä, jonka mukaan ei-uskova aviopuoliso ei voi pelastua ilman uskoa Jeesukseen Kristuksena. Uusi testamentti on toista mieltä kuin kristityt.

Lainaan Markuksen evankeliumia, koska se on vanhin:

”Tämän vuoksi mies luopuu isästä ja äidistä ja liittyy vaimoonsa. Ja nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi, niin että eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala iesti yhteen, sitä älköön ihminen erottako.”

Kristityt kuitenkin ovat koonneet voimansa yhteen horjuttaakseen luottamusta Jumalan lupauksiin. He erottavat pelastuksen päivänä miekalla Jumalan yhteen iestämät puolisot toisistaan. Ei-uskovalle puolisolle kristityt tarjoavat helvettiä ja kadotusta.

Tämä kristittyjen kammo-oppi on varmasti aiheuttanut mittaamatonta kärsimystä ja kipuilua. Eikä siksi näiden oppien takana voi olla mikään muu kuin valheen isä. Pimeyden töitä ovat myös helvetit ja kadotukset, joita Raamattu ei tue ”kristillisessä” muodossa.

Itse asiassa Uuden testamentin pelastusoppi on biljoona kertaa armollisempi kuin kristittyjen.

Apostoli Paavali kertoo totuuden, joka on kirjattu jo Vanhaan testamenttiin: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.”

Pietarin kertomuksesta: ”Hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.”

Pelastus tapahtuu Jeesuksen tullessa takaisin eikä siten kukaan ole voinut vielä pelastua. Pelastetut jatkavat elämäänsä maailmassa, kuten Nooan ja Lootin perhekunnat.

Lootin perhekunnasta tosin jäi jäljelle vain mies ja kaksi tytärtä, jotka juottivat isänsä humalaan tehdäkseen tämän kanssa lapsen. Ilman tyttärien sukurutsaa Loot olisi jäänyt jälkeläisittä.

Pelastus on eri asia kuin kuoleman jälkeen avautuva maailma, josta ei Raamatussa paljon kerrota. Jotain kuitenkin Pietari paljastaa kirjeessään:

”Sillä siksi myös kuolleille julistettiin, että he tosin olisivat tuomitut lihassa kuin ihmiset, mutta eläisivät Jumalan mukaan hengessä.”

Marssijärjestys taivaaseen on kirjattu selkokielellä Uuteen testamenttiin. Nostan jakeen esiin, vaikka etenkään konservatiiviset kristityt eivät Raamatun ilmoitukseen uskokaan.

”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”

Blogin otsikosta lause ”Kristinusko oli aina köyhiä varten” on David Bentley Hart’in artikkelista, mutta sana ”kommunismia” on blogistin lisäys, vaikkakin on poimittu Hartilta.

Hart kirjoittaa: ”Otetaan esimerkiksi sana, jota käytetään kristillisissä kirjoituksissa yhdestä uuden liikkeen tärkeimmistä hyveistä: κοινωνία tai koinōnia. Termin vakiokäännökset ovat yleensä jotain ”yhteisön” kaltaista, mutta tarkempi käännös voisi hyvinkin olla ”kommunismi”. Ainakin itse teksteissä on aivan selvää, mitä käytäntöjä koinōnian viljelyyn sisältyi: esimerkiksi apostolisen ajan ensimmäiset käännynnäiset Jerusalemissa kristityksi tulemisen hintana myivät kaiken omaisuutensa ja jakoivat tuoton tarvitseville ja ruokkivat sitten itsensä jakamalla resurssinsa yhteisillä aterioilla (Ap. t. 2:43–46). Ja näyttää siltä, että tämä oli malli Tien suuremmasta yhteisöstä, kun se levisi valtakunnan itäosiin. Oikeastaan tuskin olisi voinut olla toisin, niin kauan kuin Jeesuksen opetuksista olisi ollut edes elävää muistia (ainakin sellaisina kuin ne on tallennettu evankeliumien ”logia”-perinteisiin).”

Koinōnia, kommunismi, ei ollut Karl Marxin idea, vaan hän jalosti Uuden testamentin ilmoitusta omien ajatustensa mukaisesti.

Hart jatkaa perusteluaan kommunismista: ”Jeesus tuomitsi varmastikin paitsi epäterveen keskittymisen rikkauksiin, myös rikkauksien saamisen ja pitämisen sellaisenaan. Ilmeisin esimerkki tästä, joka löytyy kaikista kolmesta synoptisesta evankeliumista, olisi kertomus rikkaasta nuoresta hallitsijasta, joka ei voinut luopua omaisuudestaan Valtakunnan tähden, ja Kristuksen hämmästyttävästä huomautuksesta, jonka mukaan kamelit kulkivat helpommin neulojen silmien läpi kuin rikkaat miehet Valtakunnan portin läpi. Mutta evankeliumeista voi etsiä vahvistusta sanomalle kaikkialta. Kristus tarkoittaa selvästi sitä, mitä hän sanoo lainatessaan profeetta Jesajaa: Jumalan Henki on voidellut hänet saarnaamaan hyvää sanomaa köyhille (Luuk. 4:18). Vauraille hänen kertomansa sanoma on selvästi synkkä: ”Mutta voi teitä, jotka olette rikkaita, sillä teillä on lohdutuksenne. Voi teitä, jotka olette nyt täynnä, sillä teillä tulee olemaan nälkä. Voi niitä, jotka nyt nauravat, sillä te saatte murehtia ja valittaa” (Luuk. 6:24-25).”

Korko on rikkauden ystävä ja köyhien vihollinen. Siksi Mooseksen laki kielsi korolla riistämisen. Juutalaisuudessa laista on löydetty porsaanreikä. Koska Mooseksen laki on annettu juutalaisille, niin veljiltä ei ole lupa ottaa korkoa, mutta pakanoilta on.

Hart korosta: ”Kun koron periaate — erityisesti korkoa korolle -periaate — tunnustetaan lailliseksi keinoksi edistää luotonantoa, vaatii hyvin vähän kekseliäisyyttä sellaisen järjestelmän luomiseksi, jossa yhden köyhyys on toisen vaurauden lähde ja jossa velkojien etujen mukaista on huolehtia siitä, että köyhät pysyvät köyhinä. Poikkeuksetta köyhät huomaavat usein tarvitsevansa kipeästi likvidiä pääomaa; Ja aivan yhtä poikkeuksetta niillä ei ole mitään riittävän arvokasta muunnettavaksi rahaksi tai käytettäväksi riittävän merkittävän lainan vakuutena. Näin ollen niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua mihin tahansa korkoihin ja korkosääntöihin, joita niiden velkojat katsovat sopivaksi määrätä. Erityisesti saalistavat velkojat voivat lisäksi — kuten mikä tahansa yksinkertainen katsaus luottokorttiyhtiöiden käytäntöihin nykyään paljastaa — järjestää luottoehdot siten, että alkuperäinen velka kasvaa nopeasti yli kohtuullisen mittasuhteen, jolloin velallinen on ikuisesti kykenemätön selviytymään taloudellisesta taakasta.”

Mooseksen laki on armollinen velallisille, orjille sekä köyhille ja siten se on edelleen edistyksellisempi kuin länsimaiden nykyiset oikeuskäytännöt:

”Sen perustavanlaatuisen säädyttömyyden tunnustaminen, että korkoa käytetään puutteenalaisten orjuuttamiseen, ilmenee ainakin niinkin varhain ihmiskunnan historiassa kuin Mooseksen laki. Tästä johtuu sen joustamattomat kiellot kaikenlaisille koronkiskontakäytännöille Israelin lasten yhteisössä (2 Moos. 22:25; Mooseksen kirja 25: 36–37; 23:19–20) ja siten muinaisjuutalainen mielenkiinnon tuomitseminen (Ps. 15:5; Hesekiel 18:17). Siksi laissa on myös huolehdittava siitä, ettei israelilaisia eikä heidän naapureitaan alenneta täydelliseen köyhtymiseen (2. Moos. 12:49; 22:21–22; Mooseksen kirja 19:9–10; 23:22; 25:35–38; 1. Mooseksen kirja 15:1–11). Lisäksi laki ei ainoastaan kieltänyt lainojen korkoja, vaan määräsi, että joka seitsemäs vuosi oli sapatti, shmita, kesantovuosi, jonka aikana israelilaisten väliset velat oli annettava; ja meni sitten vielä pidemmälle säätäessään sapattivuosien sapatin, riemuvuoden, jolloin kaikki velat annettiin anteeksi ja kaikille orjille myönnettiin vapaus, jotta jokainen voisi aloittaa alusta ikään kuin selkeällä tilikirjalla. Tällä tavoin velkojien ja velallisten välinen ero voitaisiin (ainakin joksikin aikaa) poistaa ja palauttaa eräänlainen oikeudenmukainen tasapaino. Samaan aikaan, sanomattakin on selvää, niiden herpaantumaton tuomitseminen, jotka riistävät köyhiä tai jättävät huomiotta heidän ahdinkonsa, on säteilevä johtoaihe, joka kulkee läpi Israelin profeettojen julistusten (Jesaja 3:13–15; 5:8; 10:1–2; Jeremia 5:27–28: Aamos 4:1; jne.). Joten ei pitäisi olla yllättävää havaita, että hyvin monet Kristuksen opetuksista koskivat velallisia ja velkojia ja jälkimmäisten laillista pakottamista edellisiin ja velkahelpotuksen tarvetta; Mutta jotenkin meistä se on yllättävää – kun tietysti huomaamme. Yleensä on kuitenkin harvinaista, että huomaamme, osittain siksi, että emme useinkaan tunnista sosiaalisia ja oikeudellisia käytäntöjä, joihin hänen vertauksensa ja moraaliset kehotuksensa niin usein viittasivat, ja osittain siksi, että perinteemme ovat niin menestyksekkäästi ”hengellistäneet” tekstit – sekä kääntämisen että tulkintatapojen avulla – että niiden sisältämät taloudelliset ja poliittiset provokaatiot ovat tuskin lainkaan kuultavissa.”

Hartin kirjoitus tiivistyy paljolti Jaakobin kirjeen lainaukseen:

2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala valinnut tämän maailman köyhiä uskossa ja sen valtakunnan perillisiksi, jonka lupasi häntä rakastaville?
2:6 Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö rikkaat teitä sorra ja vedä teitä tuomioistuimiin?
2:7 Eivätkö he pilkkaa sitä hyvää nimeä, joka on lausuttu heidän ylitseen?

Hartin päätelmä on, että rikkaita ei pitäisi olla seurakunnassa, koska he eivät ole luopuneet varallisuudestaan jakaakseen sen niille, jotka elävät köyhyydessä. Rikkaat pilkkaavat hyvää nimeä, kun ei tee, niin kuin sana velvoittaa. Rikkaan nuorukaisen syndrooma on syvällä eikä rikkaudesta ole helppo luopua, ei edes köyhien ja sairaiden hyväksi.

1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Lopetan Ut:n siteeraamisen kohtaan, joka upottaa niin Lutherin vanhurskauttamisopin kuin superuskovaisten uskomagian:

2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Eihän usko voi häntä pelastaa?

Jälkilause

Mitö historia opettaa? Blogin kontekstissa, että kommunismi epäonnistui, Mutta niin epäonnistui myös Uudern testamentin malli tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta valtakunnasta.

Romahdukset eivät todista mallien huonoudesta, vaan ihmisen epäonnistumisesta. Rikkaat, maailman valtiaat, diktaattorit, voittivat. Monet meistä seuraavat kauhulla, miten rikkaat toteuttavat unelmaansa Yhdysvaloissa.

Köyhät odottavat edelleen Jumalan kommunistista valtakuntaa, joka heikkona siiven iskuna on jättänyt piirron historiaan – todistukseksi ihmisen, mutta etenkin kristillisyyden ja juutalaisuuden epäonnisuisesta toteuttaa Jumalan tahtoa Maan päällä.

”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa…”

Vanhoillislestadiolaiset nuoret elävät menneessä vuosisadassa, jossa tanssiminen on paheellista.

Seuroissa valistettu nuori: ”Läheinen fyysinen kontakti toisen ihmisen kanssa intiimissä kosketuksessa voi viedä kohti esiaviollista seksiä. Todellinen fyysinen kontakti kuuluu vasta avioliittoon,”

Tanssimisesta: ”Ei usko varsinaisesti kiellä tanssia, mutta olen jutellut pappienkin kanssa siitä, että miten hyödyn siitä uskonnon näkökulmasta. Raamatussa tanssitaan Jumalan ylistämiselle, mutta vanhojentanssit ei mene siihen kategoriaan.”

Luterilainen kirkko on ahdasmielisyydessään kaikin tavoin koettanut menneinä vuosikymmeninä synkistää muutenkin melankolisuuteen taipuvaista suomalaisuutta. Kirkko käänsi Raamattuihinsa tanssimisen karkeloinniksi. Helppoa oli pappien perustella tanssin synnillisyyttä osoittamalla Raamatusta, ettei tanssi kuulu kristillisyyteen, vaan on perkeleestä.

Tuhlaajapojan paluu on tunnetuimpia Jeesuksen esittämiä vertauksia. Poika tuhlaa ennakkoperintönsä siveettömään elämään, porttoloihin ja juottoloihin eikä hän rahat tuhlattuaan saanut palkollisena syödä edes paimentamiensa sikojen ruokaa. Poika palaa isänsä kotiin.

”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja sääli häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.” Isä järjesti pojalleen juhlat. ”Syökäämme ja pitäkäämme iloa.”

”Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän musiikkia ja tanssia.”

Työväki piti hauskaa, soitettiin haitaria ja kielisoittimia ja tanssittiin. Vanhempi poika ei pitänyt siitä. Ehkä vihassa oli kateutta ja katkeruutta. Hän oli viettänyt aikansa pellolla eikä ollut päässyt porttoloihin eikä juottoloihin iloa pitämään, kuten nuorempi veli.

Vanhemman veljen asenneongelma on häiritsevä rakkaudettomuudessaan nuorempaa veljeään kohtaan. Enkä siksi ymmärrä, miksi isä sovittelee hänen kanssaan. Heittäisin ulos talosta häpeämään sydämensä kovuutta.

Pointti on kuitenkin tanssimiseen liittyen siinä, että isän kodissa iloitaan ja soitetaan musiikkia, tanssitaan yhdessä muiden kanssa, syödään ja juodaan.

Isän koti on tiettyjen uskovaisten mielikuvissa perkeleen pesäpaikka. He kavahtavat musiikkia ja tanssia, kuten tuhlaajapojan vanhin veli. Eivätkä uskalla helvettipeloissaan mennä sisään iloa pitämään.

Rembrandtin Tuhlaajapojan paluu

Kävinpä kerran Pietarissa. Matkaan kuului käynti Eremitaasissa. Muistan edelleen tarkasti jokaisen hetken, kun olin tullut ovesta suureen saliin. Käännyin katsomaan taakseni ja henki salpautui. Katsoin Rembrandtin maalausta Tuhlaajapojan paluu. Tai katsoin isän kasvoja. Se oli unohtumaton kohtaaminen, lumoava, mykistävä. Olisin voinut jäädä paikoilleni tunniksi, toiseksi, päiväksi. Mutta ryhmä ei pysähtynyt. Piti pysyä muiden mukana, ettei eksy Eremitaasin saleihin.

Maalaus ei valokuvissa herätä mitään tunteita, mutta kun sen näki läheltä sellaisena kuin se on lähtenyt Rembrandtilta, jokin portti mielessä avautui. Maalauksessa näkyy oivaltavasti lähinnä pojan selkä, tuhlaajapoika on sivuosassa. Vanhempi veli on poissa, pellolla.