”Kun Pekka oli nuori, isä ampui häntä naulapyssyllä – Tällaista väkivaltaa uskonliikkeissä koetaan.”
”Jehovan todistajien valtakunnansalin wc-tilojen seinällä roikkui Pekan mukaan naulassa koivun oksa. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. Tämä raamatunlause tuli tutuksi 1980–1990-luvuilla Jehovan todistajiin kuuluneessa perheessä lapsuuttaan eläneelle Pekalle. ”Isä perusteli sillä minuun kohdistamaansa väkivaltaa.””
Raamatun kohta on Sananlaskuista. Jae on suomennettu muotoon: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.”
Vitsa, taipuisa. ohut punosoksa, löytyy myös uusimmasta kirkon -92, käännöksestä.
Englannin kieliset Raamatut kääntävät jakeen hepreasta parhaiten. King James: ”He that spareth his rod hateth his son: but he that loveth him chasteneth him betimes.”
”Joka säästää sauvaansa, se vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, kurittaa häntä aika ajoin.”
Juutalaisuudessa sauva kuvaa johdatusta, etenkin Jumalan johdatusta, kuten Mooseksen sauva, jolla hän teki ihmeitä faaraon hovissa ja erämaassa. Sauvaa käyttivät myös lammaspaimenet ohjatessaan laumaansa vihreille niityille ja puroista juomaan. Siten sauvalla on ohjattava lapsiaan. Sauva ei ole kurittamista varten, ei koskaan.
En ymmärrä, mikä helvetillinen sadismi on ohjannut kirkon Raamatun kääntäjiä tässäkin kohtaa. Seuraukset ovat kantaneet sadat ja tuhannen tuhannen lapset sukupolvesta toiseen. Ehkä vitsa on lainaa Lutherin ajattelusta, hänen, jonka kammottava kirja Juutalaisista ja heidän valheistaan antoi natseille teologisen oikeutuksen holokaustiin.
Blogin lainaukset Helsingin Sanomien artikkelista (tilaajille).
”Pekan kokemukset ovat monelta osin samankaltaiset kuin vanhoillislestadiolaisessa perheessä 1980–1990-luvuilla kasvaneella Hannulla… Hannu muistelee saaneensa piiskaa säännöllisesti alle kouluikäisestä ala-asteelle saakka. Muita fyysisen kurituksen muotoja olivat tukistaminen, luunapit ja suun peseminen saippualla niin, että pahimmillaan ikenet vuotivat hankauksesta verta.”
”Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila pitää erikoisena, että lasten joutumista rikosten uhreiksi uskonyhteisöissä ei ole Suomessa enempää selvitetty.”
Ei ole selvitetty osittain ehkä siksi, että etenkin Keskustassa on lestadiolaisia kansanedustajia, kuten entinen pääministeri, joilla on ollut valtaa estää valtiotason tutkimukset. Kun Keskusta ei ole hallituksessa, niin tätä tulppaa ei pitäisi olla. Toisaalta tuntuu, ettei haluta astua uskonnollisten sidosryhmien varpaille. Äänestäjät ovat tärkeämpiä kuin lapset.
Luterilaisessa kirkossa taas lestadiolaisten vaikutusvalta selittää osaltaan pohjoisten piispojen hiljaisuuden. Lestadiolaiset saavat vastapalvelukseksi kirkollisveron maksamisesta piispallisen statuksen, jolla he voivat puolustella Raamatun vastaisia uskonoppejaan.
Helsingin Sanomien ansiokkaassa artikkelissa Lapsia joutuu rikosten uhreiksi uskonyhteisöissä, joita ei käytännössä valvo kukaan – Näin tekijät pääsevät kuin koira veräjästä, avataan, miten uskonyhteisöt suojelevat pedofiilejä ja insestiä.
”Yli kymmenen vuotta sitten Suomea järkyttivät lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä. Lapset joutuvat yhä rikosten uhreiksi eri uskonyhteisöissä, joita ei käytännössä valvo kukaan.”
”2010-luvun alkuvuosina Suomea ravisutti vyyhti, jossa vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä paljastui lukuisia lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä vuosikymmenten ajalta. Seksuaalirikokset olivat tapahtuneet useimmiten perheen tai suvun sisällä, ja niitä oli vaiettu ja peitelty uskonyhteisössä. Uhrit olivat jääneet ilman tukea.”
Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo, että ongelmia esiintyy monissa eri uskonnollisissa yhteisöissä eikä vain vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.
Pitää paikkansa. Jehovan todistajat on käytännössä identtinen kultti lestadiolaisliikkeiden kanssa.
Pedofilia pyörii pullakahvilla ja uskolla. "Nuori nainen kertoi haastattelussa, kuinka perheen tuttavamies oli käyttänyt häntä lapsena seksuaalisesti hyväkseen. Jehovan todistajien oikeuskomitean tuomio oli, että 11-vuotias lapsi oli vietellyt itse keski-ikäisen miehen eikä asiasta saa kertoa poliisille. Eikä siinä vielä kaikki. Pientä tyttöä käskettiin antamaan anteeksi ja anteeksiannon osoituksena hänen piti tarjota raiskaajalleen kotona pullakahvit, koska maailmanlopun jälkeen paratiisissa ei vanhoja muistella.”
Saman tarinan voisi kuulla vl-liikkeen toiminnasta tai katolisen kirkon.
Miten kultit toimivat katseilta piilossa, pimeyden suojassa, siitä HS kertoo lisää.
”Oulun poliisille tulee vuosittain epäilyjä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, joihin liittyy jokin uskonnollinen yhteisö tai sellaisessa elävä perhe. ”Viime vuosien ajalta puhutaan muutamasta ilmoituksesta vuodessa Oulun poliisilaitoksen alueella. Yksi perheen sisäinen rikosepäily voi poikia useamman rikosasian”, summaa Oulun rikostorjuntasektorin johtaja Markus Kiiskinen.”
”Poliisin tietoon tulevissa rikosepäilyissä on usein kyse jo hieman vanhemmista asioista, joista ilmoitetaan viiveellä. ”Näissä piilee aina se vaara, että tapauksia on yhteisöissä paljon pinnan alla.”
”Ongelman tunnistaa myös lasten ja nuorten turvallisuuden edistämiseen erikoistunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Ulla Korpilahti. Hän on ollut mukana tekemässä kansallista Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmaa, jonka tavoitteena on ehkäistä alaikäisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Korpilahden mukaan tiedossa on esimerkiksi tapauksia, joissa erilaisissa uskonyhteisöissä vastuutehtävässä olevat henkilöt ovat käyttäneet asemaansa väärin suhteessa alaikäisiin.”
”Vaikkapa lasten ja nuorten kerhoissa tai leireillä on herkästi sellaisia tilanteita, että aikuisella on mahdollisuus olla alaikäisen kanssa kahdestaan.” Useimmiten kyse on jonkinlaisesta väkivallasta, erityisesti seksuaaliväkivallasta.”
”Ongelman laajuudesta ei ole kuitenkaan varmuutta, koska Suomen tilanteesta ei ole tehty kattavaa ja systemaattista selvitystä.”
Onko Suomi kuin katolinen kirkko? Peitellään poliittisuskonnollisten päättäjien tahdosta uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvää pedofiliaa, kuten tehtiin katolisessa kirkossa?
”Johtoasemassa oleva päätyy Korpilahden mukaan muita helpommin asemaan, jossa häntä ei valvo kukaan.”
Koskee niin poliittisia kuin uskonnollisten liikkeiden päättäjiä. Niin syntyy hiljaa hyväksytty konsensus.
”Tällainen henkilö voi herkästi myös vaihtaa yhteisöstä toiseen, kun tilanteet käyvät omalta kannalta tarkasteltuna hankaliksi.”
Saman kaavan mukaan toimittiin myös katolisessa kirkossa, jossa satoja lapsia hyväksikäyttänyt pappi siirrettiin uuteen seurakuntaan jatkamaan rikoksiaan. Uudessa seurakunnassa sai jatkaa puhtaalta pöydältä. Kirkko oli antanut vanhat synnit anteeksi.
”Tiiviissä ja kontrolloivissa uskonyhteisöissä on piirteitä, jotka mahdollistavat tällaiset ongelmat. Yhteisöissä on yleensä esimerkiksi hierarkia, johon luotetaan vahvasti. ”Johtajiin luotetaan ja heitä arvostetaan. Heitä voidaan myös pitää Jumalan edustajina maan päällä. Voi olla vaikeaa kritisoida tällaisten johtajien toimintaa”, Joni Valkila arvioi.”
”Väärinkäytösten riski kasvaa, jos yhteisön toiminta ei ole julkista ja jos valta keskittyy vain yhdelle tai harvoille. Tällöin ei ole paikkaa, johon voisi valittaa ongelmista.”
Kuten katolisessa kirkossa tai Jehovan todistajissa, niin on toimittu vl-liikkeessä:
”Tapahtumat tulevat usein ilmi vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä – jos silloinkaan. Uhrit eivät tyypillisesti hae heti apua, ja todisteet jäävät usein vähäisiksi, Silver sanoo. Rikoksista ei useimmiten tehdä rikosilmoituksia muun muassa siksi, että vastassa saattaisi olla koko yhteisö. ”Uhri tietää, että asiasta kertoessaan hän joutuisi todennäköisesti lähipiirinsä kritiikin tai toimien kohteeksi”, Silver kuvailee.”
”Joissain uskonyhteisöissä lapsia saatetaan lisäksi eristää oman yhteisön sisään. Uhri ei välttämättä tunne ulkomaailman tapoja tai edes tiedosta olevansa uhri. Raiskauskeskus Tukinainen on huolissaan etenkin uhrin asemasta, kun seksuaalirikoksia käsitellään yhteisöjen sisällä. Yhteisöjen omissa käsittelyissä uhrin asema ja oikeusturva on todella heikko. Uhrin kuulemiset voivat olla erittäin traumatisoivia, Riitta Silver kuvailee.”
”Toimet uhrin suojelemiseksi puuttuvat. Tiukan kontrolloivissa uskonyhteisöissä uhria voidaan myös syyllistää. Uhri joutuu monesti kohtaamaan tekijän kasvokkain.”
”Etenkin kristillisissä yhteisöissä korostetaan anteeksiantoa. Tekijää voidaan kehottaa pyytämään anteeksi ja uhria antamaan anteeksi. Pahimmillaan anteeksipyyntöä saatetaan vaatia myös uhrilta. ”Voidaan esittää näkemyksiä, joiden mukaan uhrit olisivat osasyyllisiä tapahtuneeseen houkuttelijoina. Uhrit voivat hyvästä syystä vaieta, koska eivät halua joutua yhteisön puhutteluun, josta voi seurata ikäviä asioita heille itselleen”, Valkila summaa. Erityisen vaikeaa avun hakeminen ja viranomaiselle ilmoittaminen voi olla sellaisilla pienillä paikkakunnilla, joilla lähes kaikki ihmiset kuuluvat samaan yhteisöön. ”On mahdollista, että joskus tulee tilanteita, että esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle ei uskalleta puhua tapahtumista, jos hän kuuluu samaan yhteisöön”, Silver sanoo.”
”Vaikka on tiedossa, että tällaista lapsiin kohdistuvaa ja hyvin vakavaa piilorikollisuutta tapahtuu, Suomessa ei ole ollut mitään tahoa, joka olisi ajanut asian selvittämistä.”
”Jos mitään ei tehdä, saamme tietää nyt jossakin uskonyhteisössä tapahtuvasta lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta kenties joskus 2040-luvulla.”
Jälkihuomio
Kirkkojen pahimpana teologisena syntinä pidän sitä, että kreikan oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus, käännettiin vanhurskaudeksi. Ei kukaan oikeamielinen voi kuulua uskonyhteisöön, jossa peitellään lapsiin kohdistuvaa julmaa väkivaltaa. Vanhurskaat voivat hyvällä omatunnolla kuulua vl-liikkeeseen tai Jehovan todistajiin tai katoliseen kirkkoon. Vanhurskaudella ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Ei sen enempää kuin näillä liikkeilläkään.